perjantai 1. heinäkuuta 2011

Kokkelinokka

Aamuyöstä heräsimme siihen, että Urpo oksenteli. Jatkoimme kuitenkin unia vielä vähän aikaa, sillä useinhan koirat syövät ruohoa ja putsaavat vatsansa oksentamalla. Kun emäntä sitten nousi sängystä, koko parvekkeen lattia oli täynnä ripulia ja Urpon oma peti oksennuksen peitossa. Aamulenkki jäi todella lyhyeksi, sillä Urpo vain istuskeli tai makoili eikä suostunut lähtemään mihinkään.



Eiliset päiväruuat olivat edelleen syömättä, joten emme antaneet aamupalaa, eikä se olisi maistunutkaan. Urpo paineli lenkin jälkeen suoraan omalle pedille nukkumaan. Isäntä jäi hänen kanssa kotiin päiväksi, mutta ei käyttänyt häntä ulkona kuin kerran ihan lyhyesti pissalla, sillä hän vain nukkui. Emännän tullessa kotiin Urpo oli yksin kotona eikä lotkauttanut korvaansakaan, kun ovi kävi. Ensin luulin, että isäntä on ottanut hänet mukaan parturiin, kun ei luppakorvaa näkynyt eikä kuulunut. Lopulta hän löytyi parvekkeelta makoilemasta. Vaivoin hän nousi tervehtimään.



Seuraava osoite olikin Turun eläinsairaala, jonne saimme peruutusajan vielä tälle päivälle. Koskaan ennen emme ole nähneet Urpoa yhtä flegmaattisena, joten olimme huolissamme. Kuten lääkärikäynneillä on tapana, myös eläinlääkärissä sai odottaa omaa vuoroa. Urpo makoili varjossa ja mulkoili meitä kuin pyytääkseen, että antakaa jo olla.



Kun lopulta tuli hänen vuoro, eläinlääkäri katsoi ikenet ja tunnusteli vatsan. Mitään tukosta ei onneksi löytynyt, vaikka lääkäri varoitteli meitä siitä, että seisojat ovat kovia nielemään jos minkälaista esinettä. Hän oli joutunut leikkaamaan mm. maissintähkiä seisojan vatsasta! Lääkäri ei uskaltanut kotiuttaa meitä ottamatta röntgenkuvia, joten seuraavaksi Urpo sai nieltäväkseen varjoainetta. Ensimmäisten kuvien jälkeen meitä tervehti pieni kokkelinokka.



Sitten kävimme vähän kävelemässä ja liikuttamassa varjoaineita. Toisten kuvien jälkeen lääkäri pystyi toteamaan, ettei mitään tukosta löydy ja pääsimme lähtemään kotiin. Saimme toki ohjeet mukaan ja kävimmekin heti kaupassa ostamassa raejuustoa ja puuroriisiä. Juustoa Urpo suostui jo maistelemaankin vähän isännän kädestä.



Sairastumisen syy ei selvinnyt, mutta luultavasti Urpo on napannut ulkoa jotain sopimatonta vaivihkaa. Hän on niin vikkelä ja ovela, että pakostakin hän pääsee nappaamaan pihalta ties mitä "herkkuja".

Huomenna Urpon on tarkoitus viettää koko päivä Tammisaaressa Roopen vieraana. Riekkuminen on nyt ikävä kyllä pannassa, joten pojat täytynee pitää erillään. Onneksi Roopella on oma talo ja iso piha päättyvän tien päässä keskellä ei mitään.

2 kommenttia:

  1. Voi pientä Urpoa ! Sellaisia nämä ovat kaikki, syövät kivet ja hiekat ja kaiken mahdollisen... Paranemisia !

    VastaaPoista
  2. Otettiin heti eilen illalla netin kautta vakuutus Urpolle. Nyt on hyvä havahtua, kun ensimmäinen vahinko on melkein jo käynyt!

    VastaaPoista